Minkä tahansa alueen tai jopa koko kylän, samoin kuin kokonaan tai tietyn osan siitä saatavista tuloista, siirto toteutettiin jonkin Lähi- ja Lähi-idän maan hallitsijan toimesta. Jos ict esiintymisen alussa siirrettiin väliaikaiseen käyttöön, vähitellen se siirtyi elinikäiseksi, ja sitten ict otettiin vastaan perintöoikeudella sukupolvien ajan.
Ohjeet
Vaihe 1
Alue voitiin siirtää jollekin täysin omistamalle henkilölle, tai vain tulot näistä maista ja oikeus hoitaa niitä tulojen tuottamiseksi siirrettiin omistajalle. Feodaalille tämä oli melko kätevä tapa saada pysyvä tulo, eikä hänen täytynyt asua pysyvästi hänelle osoitetuilla alueilla. Nomadinen omistaja ei voinut muuttaa nomadista elämäntapaansa: hän tuli iktaan useita kertoja vuodessa, keräsi veroja ruoalla tai rahalla
Vaihe 2
Lisäksi”ikta” oli nimi, jonka kaliffi antoi kuvernöörille maille, jotta hän keräisi veroja tällä alueella asuvalta väestöltä tarkoituksena siirtää ne myöhemmin valtion kassaan. Useimmiten iktalla oli suuret sotilaalliset hahmot hallitsijan lähellä, joiden piti pitää melko voimakkaita aseellisia osastoja heille osoitetuilla mailla, joiden tehtävänä oli suojata sekä omaa aluettaan että kalifin käskystä korkeinta valtion valta. Ikta on feodaalisen jaon itäinen muunnos Länsi-Euroopan keskiaikaisissa maissa.
Vaihe 3
Ikatan ja valtion omistuksen välinen ero on ennen kaikkea se, että maan omistajasta ja sen johtajasta, jolla on oikeus kerätä veroja talonpoikilta, tuli Lennik (mukta) eikä valtio. Vastaava jakokauppajärjestelmä alkoi olla olemassa 7. vuosisadan lopulla, mutta se perustettiin täysin 8-10-luvuilla.
Vaihe 4
Iktalle annettujen maa-alueiden määrä kasvoi merkittävästi keskiajalla olemassa olleissa Seljukin ja Hulaguidin osavaltioissa. Ei vain yksittäisiä esineitä ja veroja niistä siirrettiin ikalle, vaan myös pieniä, suuria asutuksia ja jopa kokonaisia alueita. Iqt: n omistajat saivat vähitellen oikeuden kerätä veroja oman harkintansa mukaan heille kuuluvilla alueilla asuvilta väestöiltä, mutta heillä oli myös oikeusvalta.
