Vuonna 1948 akateemikko I. E. Tamm on kehittänyt ydinaseita Andrei Dmitrievich Saharov. Monien vuosien ajan tieteellisestä elämäkerrastaan hän oli kirjoittanut ja kirjoittanut joitain keskeisiä fysiikan löytöjä.
Ohjeet
Vaihe 1
Ehdokas väitöskirja A. D. Saharov, jota hän puolusti vuonna 1947, oli omistettu ei-säteilevien ydinsiirtymien ongelmalle. Hän ehdotti uutta valintasääntöä pariteetin veloittamiseksi. Lisäksi hän löysi tavan ottaa huomioon elektronin ja positronin vuorovaikutus parien tuotannossa. Väitöstyön tuloksena tutkija teki tärkeän löydön. Vetyatomin kahden tason energioiden ero on pieni, koska vapaassa ja sitoutuneessa tilassa elektroni on vuorovaikutuksessa oman kentänsä kanssa eri tavoin. Aiemmin samanlaisia oletuksia esitti amerikkalainen astrofyysikko H. Bethe, joka sai Nobel-palkinnon tästä löydöksestä vuonna 1967. Venäläisen tutkijan laskelmat pidettiin salassa pitkään. Mutta heidän ansiostasa Saharov kutsuttiin vuonna 1948 Tammin ryhmään.
Vaihe 2
Akateemikko I. E. Tamm keräsi tutkijoita testaamaan vetypommiprojektia. Projektin ehdotti Ya. B. Zeldovich. Saharovin toiminta tutkijaryhmässä osoittautui hedelmälliseksi. Hänen esittämänsä oletukset vahvistettiin ohjaamalla tutkimus oikeaan suuntaan. Hän teki myös rakentavia muutoksia. Andrei Dmitrievichin panos pommin luomiseen oli erittäin suuri. Myöhemmin häntä kutsuttiin "ydinpommin isäksi". Ryhmän työ saatiin onnistuneesti päätökseen elokuussa 1953.
Vaihe 3
A. D.: n tieteellinen toiminta Saharova ei rajoitu pelkästään vetypommin luomiseen. Vuonna 1950 Saharov ja Tamm esittivät ajatuksen magneettisesta plasmasäilytyksestä. Kontrolloidun lämpöydinfuusion laitosten laskelmat suoritettiin. Saharov ehdotti ensimmäisenä ajatusta miljoonaan asteeseen kuumennetun deuterium-tritium-plasman magneettisesta eristämisestä. Vuonna 1951 teoksessa "Magneettisen lämpöydinreaktorin teoria" hahmoteltiin ns. "Magneettisen ansan" suunnittelua. Tutkija ehdotti, että plasman maksimilämpötilassa yhtä varautuneet ytimet pystyisivät lähestymään toisiaan. Tällaisen synteesin tuloksena tulisi vapautua suuri määrä energiaa. Asennusta magneettiplasman sulkemiseen kutsutaan "Tokamakiksi". Yli 60 vuoden ajan fyysikot monista maailman maista ovat yrittäneet saavuttaa positiivisen energiataseen A. D. Saharov.
Vaihe 4
Myös jKr. Saharov keksi idean luoda erittäin voimakkaita magneettikenttiä. Heitä pyydettiin tekemään tämä puristamalla magneettivuo johtavalla lieriömäisellä kuorella. Vuonna 1961 tutkijat esittivät ajatuksen käyttää laseripuristusta hallitun ydinreaktion aikaansaamiseksi. Kaikki tämä muodosti nykyaikaisen perustan vakavalle tutkimukselle lämpöydinenergian alalla.
Vaihe 5
Universumin baryonin epäsymmetrian selittäminen on toinen merkittävä tutkijan saavutus. Jo pitkään uskottiin, että hiukkaset ja antihiukkaset ovat täysin identtisiä. HELVETTI. Saharov tutki kysymystä syistä, joiden vuoksi antigalaksit ja tähtien vastaiset tekijät puuttuivat. Tältä pohjalta hän muodosti vuonna 1967 olosuhteet epäsymmetrian syntymiselle kuuman maailmankaikkeuden ensimmäisinä hetkinä. CP-pariteetin rikkominen alkeishiukkasten sirontaprosesseissa nimettiin yhtenä syynä. Toinen syy oli symmetrian rikkominen ajan kääntämisessä. Protonin epästabiilisuuden syiden analysoinnin tuloksena Saharov ehdotti johtopäätöstä baryonipanoksen säilyttämättä jättämisestä.
Vaihe 6
Akateemikko Saharovin tieteellinen kiinnostusala oli myös ongelma aineen jakautumisen epäyhtenäisyydestä maailmankaikkeudessa. Universumin luomisvaiheessa kaikki aineet olivat koostumukseltaan homogeenisia. Yhdessä paikassa tapahtuneen pitoisuuden muutoksen seurauksena ympäröivän aineen kasautuminen putosi tälle vetovoimakeskukselle. Vuonna 1963 teokselle "Universumin laajenemisen alkuvaihe ja epähomogeenisuuden ilmaantuminen aineen jakautumisessa" oli omistettu tämä kysymys. Siinä jKr. Saharov ehdotti ensimmäisenä, että kvanttivaihtelut ovat pregalaktisten epähomogeenisuuksien syy. Vuonna 2011 astrofyysikot löysivät näiden tutkimusten perusteella epäyhtenäisyyksiä kosmisen jäännöksen taustalla. Ajatuksen ensimmäisenä esittäneen tutkijan kunniaksi heidät nimetään "Saharovin värähtelyiksi".