Muinaiset alukset, jotka kyntivät menestyksekkäästi muinaisten merien valtavuudet, rakennettiin tekniikoiden mukaan, jotka osoittautuivat hydrodynamiikan kannalta erittäin onnistuneiksi ja joita käytetään edelleen laivanrakennuksessa. Teknologian historian asiantuntijat ovat havainneet, että muinaisten laivanrakentajien tekniset ratkaisut ja tekniikat ovat kunnioituksen ja ihailun arvoisia.
Ohjeet
Vaihe 1
Tutkijat keräsivät vähitellen tietoja muinaisten laivanrakentajien käyttämistä tekniikoista. Nämä tekniikat ovat kehittyneet ja parantuneet vuosisatojen ajan ja muuttuneet erityiseksi taiteeksi. Mestarien sukupolvet keräsivät kokemuksen ja välittivät sen seuraajille. Näin johdettiin navigoinnin pääperiaatteet ja luotiin perusta alusten hydrodynamiikalle.
Vaihe 2
Muinaisina aikoina käytetty perinteinen laivanrakennustekniikka on tuttu jokaiselle nykyaikaiselle laivanrakentajalle. Antiikkilaivan rakentamisen ensimmäinen vaihe oli rungon tai luurangon rakentaminen, joka sisälsi kölin, pylvään, narut ja rungot. Tällainen jäykkä rakenne peitettiin myöhemmin laudoilla, mikä antoi rungolle tietyt muodot. Tämä menetelmä alusten rakentamiseksi on hyvin luonnollinen, ja sen pääpiirteet on säilynyt nykypäivään.
Vaihe 3
Mutta antiikin ovelat laivanrakentajat menivät vielä pidemmälle. Nykyaikaiset arkeologiset löydöt osoittavat, että muinaiset käsityöläiset muuttivat usein teknisten toimintojen järjestystä. Joskus aluksi iho tehtiin vetämällä se kerrokselta ennalta valmisteltuihin malleihin, jotka vastaavat tulevia kehyksiä. Sitten nämä kylkiluut työnnettiin peräkkäin runkoon kahdessa tai kolmessa kerroksessa. Tämän tekniikan avulla alusten rakentaminen saatiin nopeasti käyttöön.
Vaihe 4
Alusten virtaustuotanto vaati asianmukaista organisaatiota. On todisteita siitä, että paikoissa, joissa laivat rakennettiin, oli erityisiä halleja, joihin alusten aihiot ja jo valmiit osat varastoitiin. Siellä suoritettiin tarvittaessa koko rakenteen täydellinen kokoonpano.
Vaihe 5
Lähteissä on viitteitä siitä, että sellaisilla telakoilla usein kokoontuivat alukset purettiin ja kuljetettiin pitkiä matkoja, missä ne koottiin uudelleen ja laskettiin vesille. Tällainen tuotantoprosessin organisointi mahdollisti kokonaisen armeijan laivaston toiminnan käynnistämisen nopeasti ja vähäisin työvoiman ja resurssien kustannuksin.
