Jo pitkään erityisiä ihmisiä kutsuttiin ratkaisemaan konflikteja, etenkin suuria ja pitkittyneitä, jotka auttoivat käymään vuoropuhelua riidan osapuolten välillä ja ratkaisemaan kireän tilanteen. Näitä ihmisiä kutsutaan nyt sovittelijoiksi, ja sovitteluprosessista on tullut laillinen tapa vaihtoehtoiseen konfliktinratkaisuun.
Ohjeet
Vaihe 1
Sovittelu on menetelmä molempia osapuolia hyödyttävälle ratkaisulle konfliktista, johon liittyy kolmannen puolueettoman osapuolen osallistuminen. Sovittelija sovittelee päästä erimielisyyteen, mutta osapuolet itse osallistuvat aktiivisesti päätöksentekoon. Sovittelijaa ei kuitenkaan voida kutsua sovittelijaksi sanan yleisimmassa merkityksessä, vaan sovittelu on pikemminkin vain yksi sovittelutyypeistä.
Vaihe 2
Sovittelijalla ei ole velvollisuutta olla erityisiä tietoja riidan syistä, hänellä ei ole neuvoja neuvotteluissa, hän vain yrittää antaa osallistujille yleisen käsityksen konfliktista ja toimia sen ratkaisemisen suuntaan. Lisäksi hänen tehtävänään ei ole löytää oikeita ja vääriä, ei tukea jotakin osapuolta, vaan löytää yksimielisyys, löytää molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu.
Vaihe 3
Jokainen henkilö voi olla sovittelija. Sen pääominaisuudet ovat puolueettomuus ja riippumattomuus. Ihmiset voivat toimia välittäjänä epäammattimaisella ja ammattimaisella tavalla. Välittäjäpalvelujen tarjoamiseksi ammatillisesti henkilön on oltava yli 25-vuotias, valmistunut ja suorittanut sovittelijakoulutuksen. Jokainen kykenevä henkilö, jolla ei ole aikaisempaa vakaumusta, on yli 18-vuotias, voi toimia välittäjänä epäammattimaisesti. Organisaatiot tai yksityishenkilöt voivat houkutella välittäjiä ja sopimuksen mukaan maksaa tai olla maksamatta toiminnastaan.
Vaihe 4
Sovittelun etuja oikeudenkäynteihin ovat ajan- ja materiaalisäästöt, luottamuksellisuus, kaikille hyödyllisen ratkaisun etsiminen, vapaaehtoinen osallistuminen ja tehtyjen päätösten toteuttaminen, menettelyn universaalisuus eri aloilla (perheenjäsenet, organisaatio, kotitalous ja muut). muun tyyppiset konfliktit), etujen huomioon ottaminen, moraalinormit, osapuolten suhde, henkilökohtainen kokemus.
Vaihe 5
Oikeudellisessa mielessä sovitteluprosessi alkaa toisen osapuolen kirjallisella ehdotuksella tämän konfliktinratkaisumenetelmän toteuttamisesta. Jos toinen osapuoli hyväksyy tarjouksen, konfliktin osapuolet tekevät sopimuksen sovittelun käytöstä, jossa määrätään myös sovittelijan henkilöllisyys. Sitten sovittelija käynnistyy ja pohtii riidan osapuolten näkemyksiä, heidän perustelujaan, toiveitaan ja etujaan näiden tietojen perusteella ja yrittää sitten tarjota kompromissiratkaisun konfliktiin. Samaan aikaan osapuolet osallistuvat aktiivisesti keskusteluun, koska niiden on yhteisin ponnisteluin, siirtämättä vastuuta sovittelijalle, löydettävä tie tilanteesta. Jos löydetään ulospääsy, tehdään sopimus, jota voidaan myös pitää tuomioistuimessa sovinnollisena sopimuksena.
Vaihe 6
Sovittelun ainoana haittana riitojen ratkaisumenetelmänä on se, että sopimuksen tekemisen jälkeen tehtyjen päätösten toteuttaminen on vapaaehtoista. Joskus, useiden sovittelijan tapaamisten ja näennäisesti tuottavan työn jälkeen, osapuolet palaavat jälleen konfliktiin, koska toinen osapuolista tai molemmat osapuolet eivät heti täytä aiemmin sovittuja päätöksiä.
