Valmistuttuaan taideteoksen kirjoittaja arvioi yleensä kriittisesti työnsä tuloksen. Tekstin tarkistamisen aikana haluat joskus antaa kirjalle enemmän ilmeikkyyttä, jotta välität lukijalle idean pääidean ja piirteet. Lyhyt ja kuvallinen epigrafiikka voi auttaa tässä.
Mikä on epigrafiikka
Epigrafia kutsutaan yleensä tilavaksi aforismiksi, dictumiksi, lainaukseksi kuuluisan kirjailijan teoksesta tai sananlaskuun, jolla teos alkaa. Tällainen insertti sijoitetaan esseen alkuun tai kunkin sen yksittäisen osan eteen. Oikein valittu epigrafi kuvastaa teoksen merkitystä, osoittaa sen hengen, ilmaisee tekijän suhtautumisen luomukseensa.
Epigrafien käyttö kirjallisuudessa ei ole pakollinen normi. Julkinen mieliala, kirjalliset perinteet muuttuivat, ja niiden myötä epigrafit tulivat muotiin tai menivät laajasta käytöstä. Oikeus käyttää tätä lyhyttä edeltävää tekstiä on täysin kirjoittajan harkinnan varassa. Vain hän voi päättää, pystyykö epigrafiikka auttamaan lukijaa ymmärtämään paremmin esseeseen upotetut ajatukset.
Epigrafi tehdään yleensä kokonaan arkin oikealla puolella tai merkittävällä sisennyksellä vasemmalla puolella ilman lainausmerkkejä. Katsotaan, että tämän tekstin osan ei tulisi olla yli puolet sivun leveydestä. Jos lainausmuodossa olevalla epigrafilla on kirjoittajan sukunimi ja nimikirjaimet, ne eivät yleensä pisteitä niiden jälkeen. Epigrafin kirjoittamiseen käytettävän kirjasimen koon on vastattava teoksen päätekstiä tai sen on oltava kooltaan hieman pienempi.
Kuinka valita oikea epigrafiikka
Lainauksia muiden kirjoittajien teoksista käytetään yleisimmin teosten epigrafeina. Tällaista kohtaa valittaessa on pyrittävä varmistamaan, että se on mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs, mutta samalla heijastaa tarkasti kirjoittajan ajatusta. On tuskin järkevää lainata laajoja ja pitkiä lainauksia. Epigrafin etuna on ajatuksen ilmaisun lyhyys ja tarkkuus.
Aforismien käyttö tarjoaa hyvin laajat mahdollisuudet, jotka ymmärretään useimmiten suurten ihmisten kuvitteellisin sanoin. Tutkijan, tunnetun kirjailijan tai julkisen henkilön aforismi yhdistää ilmeikkyyden ja ajatuksen täydellisyyden. Kukaan ei kuitenkaan kiellä kirjoittajaa keksimästä aforismia yksin. Jos sanelu onnistuu, lukija ei vaadi kirjoittajalta todistusta siitä, että hän on maailmankuulu, kuuluisa ja arvostettu yhteiskunnassa.
Sananlaskuja, sanontoja, vitsejä ja muita pieniä kansanmusiikin muotoja voidaan myös käyttää laajasti epigrafin suunnittelussa. Tällaisten sanontojen kirjo on melko laaja, joten jokainen kirjailija voi valita teokselleen kansanepigrafin, joka heijastaa eniten tekstin piirteitä, joihin lukija on tutustumassa. On vain tärkeää, että sananlasku tai sanonta yhdistetään yleiseen kirjoitustyyliin ja että se ei pääse semanttisen alueen ulkopuolelle.
