Venäjä on maailman suurin maa, ja sen alue on hyvin voimakkaasti venytetty lännestä itään ja melko voimakkaasti pohjoisesta etelään, joten se sisältää useita eri ilmastovyöhykkeitä tai vyöhykkeitä. Eri alueiden ilmastolliset ominaisuudet voivat vaihdella eri tekijöistä riippuen. Esimerkiksi meren läheisyys vaikuttaa aina, yleensä lieventävään tekijään.
Ohjeet
Vaihe 1
Arktinen ilmasto on tyypillinen arktisen alueen pohjoisimmille alueille. Tämän alueen luonnolliset vyöhykkeet: tundra ja arktinen taiga. Maa lämpenee hyvin vähän, ilman lämpötila on erittäin matala suurimman osan vuodesta. Kasvisto ja eläimistö ovat hyvin niukkoja. Polaarinen yö kestää suurimman osan talvesta, mikä tekee ilmastosta vieläkin ankaramman. Talvella lämpötila laskee usein -60 asteeseen. Yleensä ilmasto-talvi näissä paikoissa kestää noin 10 kuukautta. Kesä on hyvin lyhyt ja kylmä, ilma lämpenee harvoin yli +5. Sateita on vähän, yleensä se putoaa lumen muodossa. Arktiset saaret ovat hieman lämpimämpiä kuin mantereella.
Vaihe 2
Subarktinen ilmasto on tyypillinen arktisen alueen eteläisemmille alueille, tämä on napapiirin alue. Talvet ovat hieman leudompia kuin arktisella alueella, mutta ovat silti hyvin pitkiä. Kesän keskilämpötila on +12 astetta. Sademäärä on 200-400 mm vuodessa. Subarktisille alueille on ominaista syklonien jatkuva läsnäolo, pilvisyys ja melko voimakas tuuli. Polaarinen yö on myös hyvin havaittavissa täällä.
Vaihe 3
Merkittävin osa Venäjää on leuto ilmasto. Sen alue on niin suuri, että yleensä tämä vyö on lisäksi jaettu alueisiin: kohtalaisen mannermainen, mannermainen ja jyrkästi mannermainen. Niihin lisätään myös monsuuni-ilmasto, koska Venäjällä se on myös mannermaisen vaikutuksen alaisena. Lauhkeelle ilmastolle on ominaista jyrkät laskut talven ja kesän lämpötilojen välillä.
Vaihe 4
Kohtalainen mannerilmasto on tyypillistä Keski-Venäjälle ja sen lähialueille. Kesä on melko kuuma, heinäkuussa lämpötila nousee usein +30 asteeseen, mutta talvi on pakkasta, lämpömittarin -30 lukemat eivät ole harvinaisia. Lähempänä Atlantin valtamerta on enemmän sateita. Yleensä tähän ilmastoon vaikuttavat suuresti Atlantin ilmamassat. Pohjoisessa sademäärä on yleensä runsasta, mutta etelässä sitä on jonkin verran puutetta. Siksi luonnolliset alueet vaihtelevat samasta ilmastosta huolimatta stepeistä taigaan.
Vaihe 5
Manner-ilmasto on tyypillinen Uralille ja Länsi-Siperiaan. Atlantin ilmamassat ovat yhä mannermaisempia, ilmasto muodostuu niiden vaikutuksesta. Talvi- ja kesälämpötilojen ero kasvaa entisestään. Tammikuun keskilämpötila on noin -25 ja heinäkuussa +26. Sademäärä jakautuu myös epätasaisesti.
Vaihe 6
Itä-Siperiassa havaitaan jyrkästi mannerilmasto. Tämä ilmasto on tasaisempi kuin kaksi edellistä. Sille on ominaista matala pilvisyys ja vähäinen sateen määrä (useimmiten kesällä). Talvi- ja kesälämpötilojen ero tulee vieläkin havaittavammaksi, kesät ovat erittäin kuumia ja talvet erittäin kylmiä. Tässä ilmastossa on vain taiga, koska pohjoisen ja etelän välillä ei ole juuri mitään eroja.
Vaihe 7
Monsuuni-ilmasto voidaan havaita Kaukoidässä. Siihen vaikuttavat sekä mantereen ilmamassat että merivirrat trooppisilla sykloneilla. Talvella mantereelta tuleva kylmä ilma liikkuu kohti merta, ja kesällä se on päinvastoin. Ilmastolle on ominaista voimakas tuuli, monsooneja on runsaasti (monsuuni on erityisen voimakas tuuli). Taifuunit eivät ole harvinaisia kesällä. Sateita on paljon, mutta pääasiassa lämpimällä säällä.
