Voit usein kuulla Pietarin vertailun Pohjois-Palmyraan, mutta harvat ihmiset tietävät, mitä tämä vertailu tarkoittaa ja mitä itse asiassa sillä tarkoitetaan.
Itse asiassa Palmyra on kaunis muinainen kaupunki, joka sijaitsee keidas lähellä Damaskosta Syyrian autiomaassa. Aikakautemme ensimmäisinä vuosisatoina tämä kaupunki oli pääkaupunki, joka osoitti tämän saman nimisen arabivaltion kukoistuksen.
Ylpeä kaupunki
Palmyra oli yksi idän suurimmista kaupungeista, sillä oli erikoinen kulttuuri, jossa yhdistettiin antiikin ja itämaisen kauneuden. Mutta ensimmäisen vuosituhannen aikana kaupunki unohdettiin sitä kohdanneen laskun takia.
Euroopan asukkaille Palmyra avattiin vasta vuonna 1678, kauppiaat, jotka kulkivat sen lähellä olevan autiomaahan, toivat uutiset kaupungista, jossa on säilynyt menneisyyden upea arkkitehtuuri ja entisen ylellisyyden loisto. Tuolloin kaupunkia hallitsi kuningatar Zenobia, jota myöhemmin kirkastettiin monissa teoksissa, kiitos rohkeudestaan haastaa itse Rooma. Historia kertoo, että kuningatar käytti hyväkseen Rooman valtakunnan riitaa, hyökkäsi Egyptin omaisuuteensa ja kävi taitavasti poliittisia neuvotteluja, mikä johti pienen maan itsenäisyyden säilymiseen. Mutta Roomalle oli strategisesti tärkeää saada riippuvainen valtio Parthian valtakunnan rajalla.
Kiitos hallitsijan poliittisista peleistä legioonalaisten valloittaessa Syyrian ja Lähi-idän, hänen kaupunkiaan ei vieläkään liitetty ja orjuutettu.
Tämä teki jälleen Palmyrasta vauraan kaupungin, lukemattomia kauppavaunuja kulki sen läpi tuohon aikaan, elintarvikkeilla ja koruilla käytiin aktiivista kauppaa paikallisissa basaareissa, ja veden, jopa jokien, läsnäololla autiomaassa oli merkittävä rooli. Legendaarisen hallitsijan osalta noiden aikojen kirjoittajat kuvailevat häntä uskomattoman kauniiksi ja itsevarmaksi naiseksi, joka itse johti kampanjoitaan ja onnistui täydellisesti irrotusten komennossa.
Imartelu lopullisesti
Ehkä tärkein syy Pietarin vertaamiseen Palmyraan on sen alueen elottomuus, johon nämä kaupungit rakennettiin. Tässä vertailussa on kuitenkin joitain imartelevia. Pietarin rakentamisen jälkeen monet aateliset ihmiset olivat niin iloisia Pietari Suuren luomisesta, että he alkoivat käyttää vertailuja Palmyraan, tarkoittaen sen vaurautta ja voimaa, mikä monin tavoin imarteli hallitsijaa. Pietarille oli imarreltua, että hän oli viisaudessaan ja ennakoinnissaan kuin Zenobia.
Pietari tunsi historian erittäin hyvin ja tuki tätä viittausta keskusteluissa kutsumalla kaupunkiaan toistuvasti myös Pohjois-Palmyraksi.
Nyt Palmyra on vain unohdettu kylä, joka kuuluu Syyriaan, joka on menettänyt kaiken entisen loistonsa. Ei ole yllättävää, että nykyaikana niin harvat ihmiset tietävät tästä kerran jokaisen kaupungin tiedossa. Mutta suurin osa majesteettisten rakennusten raunioista on säilynyt tähän päivään asti, muun muassa Bel-jumalan temppeli, joka osoittaa selvästi muinaisen Palmyran arkkitehtuurin piirteet ja yhdistelmän itäisiä ja roomalaisia kulttuureja.
