Postiennakko on rahamäärä lähettäjän puolesta, joka kerätään postitse vastaanottajalta postilähetyksen toimittamisen yhteydessä. Raha lähetetään lähettäjälle pankkisiirrolla tai postimyynnillä.
Postiennakohistoria maailmassa
Kirjeenvaihtoa ja postimaksujen takaisinmaksua vastaanottajalta on käytetty aktiivisesti 1800-luvun alusta lähtien. Ulkomaissa sekä kotimainen että kansainvälinen kirjeenvaihto maksettiin tällä tavalla.
Lisäksi suoritettiin postitilausten toiminta. Se koostui siitä, että posti otti velalliselta maksun takaisinmaksun eri asiakirjojen perusteella ja sen siirtämisen luotonantajalle. Tämä operaatio otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Saksassa vuonna 1874.
Vuonna 1885 Lissabonissa, Maailman postiliiton kongressissa, maissa, joissa postimyyntioperaatioita harjoitettiin, osallistujat sopivat tämän operaation laajentamisesta koskemaan myös keskinäisiä suhteitaan. Sopimus hyväksyttiin Itävalta-Unkari, Saksa, Belgia, Italia, Luxemburg, Norja, Portugali, Alankomaat, Ruotsi, Sveitsi, Ranska, Romania, Turkki, Tunisia, Egypti, Keski-Amerikan yhdysvallat, Brasilia, Chile ja San Domingo.
Vuonna 1896 Maailman postiliiton maissa tehtiin noin 50 miljoonaa postitilausta ja postiennakkoa. Postiennakot, joissa on postiennakko, on merkitty kansainvälisen vakiomuodon erityisillä tarroilla.
Postiennakko Venäjällä
Venäjällä postiennakko otettiin käyttöön 1. tammikuuta 1888. Yli 650 tuhatta pakettia ja yli 400 tuhatta muuta tavaraa, joiden arvo oli yli 11 miljoonaa ruplaa, toimitettiin ulkomaalaisina kirjeenvaihtoina postiennakolla vuonna 1896. Tämän tyyppistä postipalvelua ei käytännössä käytetty sisäiseen paikalliseen kirjeenvaihtoon Venäjän valtakunnassa.
Neuvostoliitossa käteistä käytettiin aktiivisesti. Maksun määrä oli rajoittamaton, mutta se ei voinut olla suurempi kuin lähetyksen arvioitu määrä. Postimaksutarroja ei käytetty Neuvostoliitossa. Niiden sijaan postilähetykseen laitettiin erityisiä leimoja.
Nyt Venäjän federaatiossa tätä palvelua tarjotaan liittovaltion postiliikennelain ja Venäjän federaation hallituksen 15. huhtikuuta 2005 antaman päätöslauselman "Postipalvelujen tarjoamista koskevista säännöistä" mukaisesti. Laki määrittelee postimaksun postimaksuna lähetetyksi ilmoitetun arvon, joka lähetetään liittovaltion postilaitosten välillä. Lähetettäessä tätä lähetystä lähettäjä kehottaa liittovaltion postilaitosta keräämään vastaanottajalle määritetyn rahamäärän ja lähettämään sen hänen osoitteeseensa.
