Syyskuun alussa 2012 Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistui kokeiluun pelastaakseen valkoiset nosturit lentämällä riippuliidolla. Reaktio valtionpäämiehen tällaiseen vaiheeseen oli sekava.
Ei niin kauan sitten Kaukoidässä käynnistettiin koko joukko toimenpiteitä uhanalaisten nosturilajien - Siperianostureiden - pelastamiseksi, joita on jäljellä vain noin 3000. Ja vaikka Oksky-luonnonsuojelualue on ollut olemassa vuodesta 1979, jossa harvinaisia lintuja on kasvatettu, niiden populaatio on vähentynyt tasaisesti viimeisten 30 vuoden aikana. Siperianostureiden kasvatuksen vaikeus on se, että ne on kasvatettava, jotta ne voivat sopeutua luonnossa.
Venäläiset ornitologit ovat omaksuneet amerikkalaisten kollegoidensa kokemuksen. He keksivät ensin idean vapauttaa riippuliitin luonnossa asettuvien nostureiden edessä. Hänen tehtävänsä oli näyttää oikea polku, jota pitkin lauman tulisi siirtyä talveksi. Alkukesästä Moskovaan vieraili All-Russian Fund of Crane of Crane, joka tekee yhteistyötä Itera-öljy-yhtiön kanssa, joka sai presidentiltä käskyn puuttua Siperian nostureiden katoamiseen.
Vladimir Putin päätti osallistua henkilökohtaisesti uhanalaisten nosturilajien säilyttämiseen ja nousi ilmaan riippuliitimellä, joka näytti tietä etelään suuntautuville Siperian nostureille. Maailman yhteisö otti tämän tosiasian melko lämpimästi, mutta venäläiset alistivat presidentin tekoa pilkkaan, varsinkaan venäjänkielisen Internetin käyttäjät eivät pidättäneet itseään kommentoimasta.
Poliittisten analyytikkojen mukaan presidentti joutui ottamaan samanlaisen askeleen vahvistaakseen omaa imagoaan ydinvoiman johtajana. Hän onnistui nostamaan luokitustaan Euroopan poliittisessa eliitissä, joka oli erityisen tärkeä presidentin käsissä ennen seuraavaa Aasian ja Tyynenmeren alueen talousyhteistyön huippukokousta.
Venäläiset tervehtivät Putinin osallistumista tällaiseen toimintaan yllätyksellä ja peittämättömällä sarkasmilla. Presidentin lehdistösihteeri sanoi, että sarjakuvien luominen ja avoin aggressio presidentin tekoa vastaan puhuvat maan haluttomuudesta hyväksyä lännestä tulevia uusia sosiaalisia ja poliittisia suuntauksia.
