Topografisten merkkien avulla on tapana määrittää tavanomaisesti maasto-objektit topografisiin suunnitelmiin tai karttoihin. Tietäen kuinka tunnistaa ne voidaan määrittää maaston tyyppi, sen helpotusominaisuudet, esineiden laadulliset ominaisuudet ja sijainti.
Ohjeet
Vaihe 1
Kartoissa ja suunnitelmissa on tapana määrittää maasto tavanomaisilla opasteilla. Topografiset merkit voivat olla muodoltaan, mittakaavaltaan tai selittäviä. Ehdolliset ääriviivat osoittavat maassa olevat kohteet kartan mittakaavassa. Se voi olla metsä, kasvimaa, tie. Niiden ääriviivat kuvataan samankaltaisilla muodoilla. Jos tavanomainen topografinen merkki ei ole sama kuin toinen maassa, se piirretään katkoviivalla. Esineen koko (esimerkiksi puun paksuus) eikä sen sijainti maassa (puu metsässä), tällainen merkki ei osoita sinänsä.
Vaihe 2
Pienempiä esineitä kuvataan laajamittaisilla kartografisilla tavanomaisilla merkeillä. Niitä kutsutaan niin, koska niiden lukumäärä ja koko riippuvat kartan tai topografisen suunnitelman mittakaavasta. Mitä pienempi jälkimmäisen asteikko, sitä pienemmät merkit itse ovat. Joskus kartoissa on esineitä, jotka on merkitty sellaisilla merkeillä, mittakaavasta riippumatta. Nämä ovat kaivoja, irrotettuja puita, kilometripylväitä jne. Ja päinvastoin - on olemassa merkkejä, joiden tyyppiä voidaan muuttaa kartan mittakaavan mukaan. Joten suurten karttojen asutukset kuvataan yksityiskohtaisesti ääriviivojen tavanomaisilla symboleilla. Kun loitonnat karttaa tai suunnitelmaa, yksityiskohtien määrä pienenee.
Vaihe 3
Symbolit osoittavat esineiden tarkan sijainnin. Öljykaivot, mäkit, myllyt voidaan osoittaa ympyröinä, tähtinä tai neliöinä. Esimerkiksi jurtan tai hissin sijainti määräytyy kyltin pohjan keskeltä. Liikennemerkin tai puun paikka on huipulla. Pitkittäiset kohteet (tiet, joet, ojat) topografiasuunnitelmassa on kuvattu yhdellä tai useammalla viivalla. Tällaiset kohteet määräytyvät merkin akselin mukaan. Skaalausmerkit eivät osoita kohteen kokoa. Siksi tällaisia karttoja ei voida käyttää esimerkiksi tien pituuden mittaamiseen.
Vaihe 4
Kaikkia muita nimityksiä, jotka ovat tarpeen esineiden lisäominaisuuksien tai niiden sijainnin selvittämiseksi, kutsutaan selittäviksi. Niitä ei koskaan käytetä itse. Heidän piirtäminen kartalle tai suunnitelmalle on mahdollista vain suurten tai ääriviivojen lisäksi. Metsätyypin (lehtipuu tai havupuu) selventämiseksi on vastaava merkki lisättävä ääriviivat ympyröinä, jotka merkitsevät itse metsää.
Vaihe 5
Numeroita ja allekirjoituksia voidaan käyttää tavanomaisina topografisina symboleina. Allekirjoitusten avulla ilmoitetaan jokien, taajamien tai kohteen tuotannon nimet. Topografisten karttojen ja suunnitelmien suunnittelussa on luettelo lyhennetyistä allekirjoituksista. Eri mittakaavan karttojen tavanomaisten merkkien hyvä tuntemus takaa niiden oikean lukemisen.
