Sosiaalipsykologinen tieto sai alkunsa sivilisaation aamunkoitteesta, kun kollektiivisen elämän ensimmäiset muodot ilmestyivät. Jo varhaisissa uskonnollisissa liikkeissä papit käyttivät väkijoukonhallintatekniikoita, jotka tartuttivat suuria ihmisryhmiä joukkotunnelmiin. Myöhemmin ajatukset sosiaalisesta käyttäytymisestä muodostivat filosofian perustan. Mutta sosiaalipsykologia muuttui itsenäiseksi tiedeksi vasta 1900-luvun alussa.
Ihmisten elämä tavalla tai toisella tapahtuu joukkueessa. Tämä edellyttää yksilöiden ja ryhmien käyttäytymisen sääntelyä, kykyä kommunikoida tehokkaasti ja tulla toimeen muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa. Erilaisia rituaaleja, seremonioita ja kieltoja siirrettiin sukupolvelta toiselle, joiden avulla yhteiskunta ylläpitää sosiaalista tasapainoa. Tieto yksilön ja ryhmän vuorovaikutuskuvioista muuttui vähitellen sosiaalisessa filosofiassa.
1800-luvun jälkipuoliskolla filosofisesta tiedosta syntyi useita sosiaalisia tieteenaloja, joilla oli erilaisia opiskeluaiheita. Näin ilmestyi antropologia, etnologia, sosiologia, sosiaalifilosofia ja psykologia. Nämä tieteenalat syntyivät ja kehittyivät humanitaarisen tiedon yleisessä valtavirrassa absorboimalla viimeisimmät luonnontieteistä saadut tiedot.
Muiden psykologian alojen ohella muodostettiin erillinen ala, jonka painopiste oli yksilön käyttäytymisessä suurissa ja pienissä ryhmissä. Vuonna 1908 Yhdysvalloissa julkaistiin melkein samanaikaisesti kolme aihekirjaa. Uskotaan, että juuri heissä esiintyi yhdistelmä "sosiaalipsykologia" ensimmäisen kerran.
Vuonna 1924 julkaistiin F. Allportin suuri ohjelmateos "Sosiaalipsykologia", joka tieteen historioitsijoiden mukaan todisti uuden psykologisen kurinalaisuuden täydellisestä muodostumisesta. Tämä työ poikkesi aiemmista oppikirjoista nykyaikaisemmilla ideoilla, lähellä nykyisen sosiaalipsykologian perustan muodostaneita säännöksiä.
Sosiaalipsykologian alusta lähtien siinä erotettiin selvästi kaksi haaraa - sosiologinen ja psykologinen. Näille kahdelle puolueellisuudelle oli ominaista erilaiset lähestymistavat sosio-psykologisten ilmiöiden luonteen ymmärtämiseen. Viime vuosisadan seitsemänkymmentäluvulla näihin kahteen alueeseen lisättiin kulttuurien välinen puolueellisuus, jonka kannattajat asettivat kulttuurien vuorovaikutuksen ongelman tutkimuksen keskipisteeseen.
Neuvostoliiton tieteessä sosiaalipsykologia oli kielletty pitkään. Sitä pidettiin porvarillisena tieteenä, jolla ei voinut olla paikkaa virallisen marxilaisen ideologian järjestelmässä. Neuvostoliiton yhteiskuntapoliittisten muutosten vaikutuksesta asenne länsimaisiin kulttuuri- ja tieteellisiin arvoihin muuttui kuitenkin. Vuonna 1966 sosiaalipsykologiaa alettiin opettaa Leningradin osavaltion yliopiston psykologisessa tiedekunnassa.
