Kuluttajat tuntevat tuotepakkausten yhtenäiset mustavalkoiset viivakoodiraidat. Mutta kaikki eivät tiedä, mitä tietoja sen alla on piilossa, mistä viivakoodi voi kertoa.
Yleisin viivakoodi on eurooppalainen tuotenumerointi EAN-13. Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään 12-bittistä UPC-koodia.
Kolme ensimmäistä merkkiä viivakoodin digitaalisessa arvossa ovat sen yhdistyksen alueellisen edustuksen koodi (kansallisen organisaation etuliite), johon tuotteen valmistaja on rekisteröity. Suurin osa yrityksistä haluaa rekisteröityä mieluummin maidensa yhdistysten edustustoon, mutta yhdistys ei kiellä yrityksen rekisteröintiä toisessa maassa, joten tavaroiden valmistusmaata ei voida määrittää kolmella ensimmäisellä numerolla.
Koodit, jotka alkavat kahdella (etuliitteet 200 - 299), varataan erikseen. Yritykset käyttävät näitä koodeja omiin tarkoituksiinsa, yleensä vähittäiskauppaan, ja ne ilmoittavat hinnan, painon ja muut parametrit. Niitä ei käytetä yrityksen ulkopuolella, eivätkä kolmannet osapuolet ole niitä rekisteröineet tai säännelleet.
Seuraavat 4-6 numeroa ovat valmistajan koodi (tuotteen valmistajan rekisteröintinumero). Jokainen alueellinen etuliite on varattu rekisteröinnille kymmenestä tuhannesta yrityksestä miljoonaan. Tämän kentän pituus riippuu aluetoimiston määräyksistä. Suuremman kentän ollessa kyseessä voidaan rekisteröidä enemmän yrityksiä, mutta sitten kukin yritys saa rekisteröidä pienemmän määrän tavaroita (seuraavat numerot). Jos yrityskoodissa on 6 numeroa, jokaiselle yritykselle annetaan mahdollisuus rekisteröidä 1000 tuoteyksikköä.
Tuotteen koodi on 3–5 seuraavaa numeroa. Tämän segmentin pituus riippuu siitä, kuinka rekisterinpitäjä valitsi yrityskoodin pituuden perusjaksoksi. Samalla tuotteen digitaalisessa koodissa ei ole mitään semanttista tekijää. Yhdistys suosittelee koodien johdonmukaista jakamista tavaroille, koska uudentyyppisiä tuotteita vapautetaan asettamatta mitään erityistä semanttista kuormitusta tähän koodiin. Tämä on vain tuotenumeron sarjanumero, jonka myymälän pääte tietokone yksinkertaisesti ottaa omalta tietokoneeltaan, johon tuotteen nimi ja hinta on tallennettu.
Viimeinen numero on tarkistusnumero ja sitä käytetään varmistamaan, että skanneri lukee iskut oikein. Parillisten paikkojen luvut lisätään ja kerrotaan 3. Seuraavaksi lisätään parittomissa paikoissa olevat numerot. Sitten tulokset summataan ja lopulliseen määrään jää vain viimeisen sijan luku. Sitten tämä luku vähennetään arvosta 10. Tuloksena oleva ero on tarkistusnumero, jonka on oltava sama kuin viivakoodissa viimeinen.
