Suomalaiset nimet ovat rakenteeltaan hyvin samanlaisia kuin eurooppalaiset. Ne koostuvat myös etu- ja sukunimestä. Myös virallisesti sukunimi seuraa etunimeä. Suomessa käytetään ulkomaista alkuperää ja suomenkielistä nimeä yhtä lailla. Viimeksi mainitut eivät ole vielä menettäneet alkuperäistä merkitystään, ja väestö arvostaa niitä hyvin.
Suomalaisten nimien alkuperä
Suomen lainsäädännön mukaan maan kansalaisen henkilökohtaisen nimen on koostuttava henkilö- ja sukunimestä. Lapsen kasteessa tai syntymän rekisteröinnin yhteydessä on mahdollista antaa enintään kolme nimeä. Vaikka useimmiten osoitetaan yksi tai kaksi. Edellytys on, että nimien tulee sopia hyvin sukunimen kanssa ja olla eufonisia. Lapsen rekisteröinti sallitaan pienennetyllä nimellä koko nimestä.
Luterilaisessa suomalaisessa kalenterissa hyväksytyillä suomalaisilla nimillä on erilainen alkuperä. Tässä luettelossa on paljon muinaisia pakanallisia nimiä. Voit jäljittää tällaisten nimien yhteyden sanoilla, jotka ovat niiden perustana. Esimerkiksi: "Ainikki" tarkoittaa "ainoa", "Armas" - "rakas", "Ilma" - "ilma", "Kauko" - "etäisyys", "Lempi" - "rakkaus", "Rauha" - " rauha "," Sulo "-" viehätys "," Taisto "-" taistelu "," Tarmo "-" energia "jne.
On nimiä, jotka on lainattu germaanilta ja joiltakin muilta pohjoisilta kansoilta. Näihin nimiin on tehty merkittäviä muutoksia useiden suomalaisten nimien syöttöprosessissa. Ja ajan myötä äidinkielenään puhuvat he alkoivat nähdä heidät alunperin suomalaisina. Vaikka toisin kuin edelliset, niitä ei liitetä mihinkään sanaan tai merkitykseen.
Muinaisten suomalaisten tapojen ja sääntöjen mukaan esikoinen saa isänisänisän, ja seuraava lapsi saa isovanhemmat. Muut lapset nimetään yleensä seuraavan sukulaisensa mukaan heidän vanhempiensa ja kummi-vanhempiensa kunniaksi.
Suomalaisten nimien piirteet
Yleisimpiä suomalaisia miespuolisia nimiä ovat: Matti, Pentti, Timo, Kari, Heikki, Anti. Naisnimistä yleisimmät ovat: Marya, Aino, Anna, Tuula, Ritva, Pirkko, Lena jne.
Mielenkiintoinen piirre suomalaisille nimille on, että niitä ei taivuteta, ne korostavat aina ensimmäistä tavua ja sijoitetaan aina sukunimen eteen.
Suomalaisilla nimillä on myös joukko pakollisia vaatimuksia. Sisaruksilla ei saisi olla samaa etunimeä. Et voi soittaa lapsille nimiä, joilla on loukkaava tai halventava merkitys. Ei ole toivottavaa käyttää sukunimeä etunimenä.
Erilaisten nykyaikaisten ja lainattujen nimien runsaudesta huolimatta Suomessa havaitaan nyt seuraava suuntaus: vanhemmat yleensä nimeävät lapsensa alkuperäisellä suomalaisella nimellä. Tällainen rakkaus menneisyyttä kohtaan ei voi muuta kuin iloita.
