Moderni ihminen jokapäiväisessä elämässä käyttää kaikkia pystysuoran kävelyn etuja ajattelematta tätä ominaisuutta, joka on ominainen hänen biologisten lajiensa edustajille. Mutta eturaajojen vapauttamisen ja ruumiin suoristamisen ansiosta ihmiset pystyivät kerralla oppimaan suorittamaan melko monimutkaisia työvoimia, joita ilman olisi mahdotonta luoda kaikkia sivilisaation rikkauksia.
On olemassa useita itsenäisiä hypoteeseja siitä, milloin ja miten ihminen pystyi. Yksi niistä liittyy ns. Mioseenijäähdytykseen. Oletetaan, että myöhäisen mioseenin aikana maan päälle luotiin ankara ja matalien lämpötilojen ilmasto. Trooppisten metsien alueet, joilla arboreaalisen elämäntavan tavanomaiset nykyajan ihmisten esi-isät asuivat, ovat vähentyneet voimakkaasti.
Tämän hypoteesin kannattajat uskovat, että kädellisillä on todellakin vain yksi mahdollisuus selviytyä - laskeutua puista ja sopeutua maanpäällisen olemassaolon vaikeisiin olosuhteisiin. Tällainen muutos vaikutti suoraan kädellisten ruumiin rakenteen ja niiden liikkeen luonteen muutokseen. Vähitellen ihmisen esi-isät oppivat liikkumaan maan pinnalla suorilla jaloilla, nojaamatta eturaajoihin kävellessään, kuten apinat tekevät.
Tähän saakka on laajalle levinnyt kaksijalkaisen liikkumisen syntymiskäsite, jonka kirjoittaja oli yksi marxilaisuuden perustajista, Friedrich Engels. Hän piti työvoimaa ratkaisevana tekijänä apinan muuttuessa ihmiseksi. Kehon suoristaminen ja eläimille tyypillisen kävelyn ulkonäkö selitti Engels tarpeella vapauttaa kädet työoperaatioiden suorittamiseksi.
Jossakin vaiheessa ihmisen esi-isien täytyi suorittaa hyvin monimutkaisia liikkeitä, esimerkiksi kuljettaa erilaisia esineitä, hankkia ruokaa tai tehdä alkeellisia työkaluja. Vähitellen käsi sai oman erikoistumisensa ja ihmiskeho suoristui. Samanaikaisesti käden kehityksen kanssa myös alkukantaisten ihmisten aivot paranivat, ajattelu kehittyi ja puhe muodostui.
Liikkuessaan muinainen mies alkoi luottaa vain jalkoihinsa, kun taas kätensä olivat vapaat. Tämä "biologinen parannus" antoi muinaisille ihmisille mahdollisuuden tehdä valtava harppaus kehityksessä, joka erottui ikuisesti eläinten maailmasta. Yksinkertaistamalla Engelsin näkemyksiä voimme sanoa, että vaatii pystysuoraa kävelyä vapauttamaan kädet asioihin, joita ilman yhteiskunta ei voisi olla olemassa.
Kriitikot kuitenkin kiistävät tämän ensisilmäyksellä loogisen teorian sillä, että nykyaikaisten tutkijoiden osoittama pystysuora kävely syntyi kauan ennen hetkeä, jolloin henkilö oppi tekemään alkeellisimpia työvälineitä. Näkökulma näyttää olevan oikea, jonka mukaan muinaisten ihmisten esi-isien siirtyminen pystyasentoon johtuu monista toisiinsa liittyvistä biologisista ja sosiaalisista tekijöistä, joita kaikkia ei voida tarkastella erillään ihmiskunnan yleisestä evoluutiokehästä..
