Lusikka on ruokailuväline. Muinaisina aikoina se valmistettiin luusta, sarvesta, puusta, kivestä ja jopa kuorista. Hieman myöhemmin valmistuksessa käytettiin erilaisia metalleja. Nykyään lusikat on valmistettu ruostumattomasta teräksestä tai kuparikiinnikkeestä, mutta myöskään tämän laitteen puutuotetta ei ole unohdettu.
Ohjeet
Vaihe 1
Puulusikat valmistetaan edelleen samalla tavalla kuin useita vuosisatoja sitten - käsin. Tässä on vain muutama parannetuista työkaluista. Useimmiten puulusikat valmistetaan koivusta, lehmasta, haapasta tai leppästä - tämä materiaali on helppo käsitellä ja itse tuote on kestävämpi.
Vaihe 2
Lusikalle tarkoitettu tukki sahataan poikki lusikan pituus huomioon ottaen. Sitten he jakavat sen pituussuunnassa kahteen yhtä suureen osaan - tällä tavalla saadaan kaksi lusikkaa yhdestä tukista. Sen jälkeen päällikkö piirtää tuotteen ääriviivat lyijykynällä ja kaataa sen karkeasti eri puolilta pienellä kirveellä, jolloin puupalalle saadaan lusikan muotoinen.
Vaihe 3
Viilan ja karkean raspin avulla luodaan tulevan lusikan kallistuskulmat sujuvasti, tuotteen ulompi kaareva muoto pyöristetään ja luodaan ja kahva pyöristetään. Sitten lusikan syvennys leikataan puolipyöreällä taltalla. Kun tuote saa sopivan muodon, se hiotaan huolellisesti ensin karkealla hiekkapaperilla ja sitten hienommalla.
Vaihe 4
Leikattu lusikka on kyllästetty pellavaöljyllä tai pellavaöljyllä. Tämän ansiosta tuote kestää paljon kauemmin ja ei kuori pesun jälkeen. Kun puulusikka on kuiva, se maalataan ja peitetään erityisellä lakalla.
Vaihe 5
Moderneja nikkeliteräksestä, kuparinikkelistä tai messingistä valmistettuja lusikoita käytetään toisin kuin puisia. Siksi niiden massatuotanto tehtailla on jo pitkään perustettu. Ensinnäkin erikoiskoneissa aihiot leikataan metallilevystä. Sitten työosat ja kahva rullataan, kaikki osat leikataan, puhdistetaan perusteellisesti öljyistä ja kiillotetaan hankaavalla tahnalla. Tämän jälkeen tuotteet pestään jäljellä olevan tahnan poistamiseksi. Tarvittaessa lopuksi lusikoille levitetään piirustus, kuvio, hopea- tai kullapäällyste. Useimmiten tällainen tuotanto suoritetaan lämmittämättä työkappaleita.
