Todellista Rooman oikeuden sopimusta kutsutaan sopimukseksi, jonka tekeminen merkitsee tietyn asian siirtämistä yhdeltä osapuolelta toiselle. Toisin kuin yksinkertaiset epäviralliset sopimukset, todellisella sopimuksella on tietyt perusteet voimaantuloon, ja siinä määrätään myös toisen osapuolen velvollisuudesta palauttaa aiemmin saatu omaisuus.
Rooman oikeuden sopimus
Rooman lainsäädännössä sopimusta ei ole nimenomaisesti ja selkeästi määritelty velvoitteen tyypiksi. Yksittäisten sopimusten ominaisuuksista voidaan kuitenkin todeta, että mikä tahansa sopimus on pääasiassa kahden osapuolen välinen sopimus, jolla on oikeudellisia seurauksia.
Todelliset sopimukset poikkesivat kaikista muista toteutusjärjestyksen yksinkertaisuudessa. Niiden suorittamiseen ei vaadittu muodollisuuksia. Riitti, että sopimus ja asia siirrettiin osapuolilta toisille.
Todellisten sopimusten toinen piirre oli, että ne eivät koskaan olleet abstrakteja, ne pantiin aina täytäntöön vain tietyllä perusteella.
Rooman laissa neljällä sopimustyypillä oli suuri merkitys: kiinnitys, laina, laina, varastointi.
Todellinen sopimus
Todellinen sopimus on sopimus, jossa vahvistetaan osapuolten asettamat velvoitteet luovuttamalla asia. Todellisia sopimuksia oli useita:
Asuntolainasopimus
Tämän tyyppiselle sopimukselle oli tunnusomaista se, että velallinen siirsi asian luotonantajalle tietyltä velkojalta saamastaan rahamäärästä. Jos tätä rahamäärää ei palautettu ajoissa, velallinen menetti luotonantajalle siirretyn omaisuuden ja siitä tuli jälkimmäisen omaisuutta. Luotonantajan velvollisuuksiin sisältyi tarkkaavainen ja huolellinen asenne asiaan, koska se voitiin palauttaa velalliselle velan maksamisen yhteydessä.
Lainasopimus
Tämäntyyppiselle sopimukselle oli tunnusomaista se, että yksi osapuolista (lainanantaja) siirsi toiselle osapuolelle (lainanantaja) jonkin ajan vapaaseen käyttöön tarkoitetun asian. Myöhemmin vastaanottavan osapuolen oli palautettava tavara käyttöajan lopussa ehjänä. Lainanottaja oli täysin vastuussa vastaanotetun tuotteen turvallisuudesta. Poikkeuksena olivat tapaukset, joissa joku vahingoittui vahingossa.
Laina tässä sopimuksessa annettiin tiukasti määritellyksi ajaksi, mutta siellä oli myös eräänlainen laina, joka voidaan tarjota "pyynnöstä". Häntä kutsuttiin epävarmaksi.
Lainasopimus
Tämän tyyppisessä sopimuksessa yksi osapuolista (lainanantaja) toimitti toiselle osapuolelle (lainanottaja) tavaroita tai tietyn määrän rahaa. Lainanottajan velvollisuus oli, että ennalta määrätyn ajanjakson päättyessä tai pyynnöstä hänen oli palautettava määrätyt asiat ja rahat.
Varastointisopimus
Tälle sopimukselle oli tunnusomaista se, että yksi osapuolista (tallettaja) siirsi toiselle osapuolelle (säilytysyhteisölle) tavaran vapaaseen säilytykseen tietyksi ajaksi. Esineen ei tarvitse kuulua tallettajalle, se voi olla jonkun toisen omaisuus.
Tämän sopimuksen mukaan säilytysyhteisöstä ei tullut kappaleen omistajaa eikä omistajaa, hän säilytti sitä vain sopimuksessa määritetyn ajan. Hänellä ei ollut oikeutta käyttää tätä asiaa, vuokrata sitä tai vuokrata sitä. Koska sopimus oli ilmainen, säilytysyhteisön ei tarvinnut kiinnittää erityistä huomiota tähän asiaan. Mutta tahallisen vahingon tai törkeän huolimattomuuden seurauksena hänen täytyi korvata kaikki vahingot, jotka aiheutuvat jonkun toisen omaisuudelle.
