Moderni kemia ei syntynyt tyhjästä. Sen juuret ovat keskiajalla. Noina kaukaisina aikoina alkemisteja kunnioitettiin erityisesti, jotka yrittivät ymmärtää aineen salaisuudet ja oppivat kullan erottamisen muista metalleista, joita ei pidetty jaloina.
Ohjeet
Vaihe 1
Alkemisti oli henkilö, joka harjoittaa okkultistista tiedettä, joka liittyy suoraan aineiden kemiallisiin muutoksiin. Tutkijat uskovat, että ensimmäiset alkemikokeet olivat jo muinaisen Egyptin pappien järjestämiä, jotka käyttivät salaisen parantamisen käytäntöä. Silloin sairauksien parantamisen taite määräsi suurelta osin taito sekoittaa erilaisia aineita ja kasvinosia.
Vaihe 2
Ajan myötä alkemiaopinnot saivat toisenlaisen käytännön merkityksen. Alkemistit, jotka voisivat istua laboratorioissaan useita päiviä, etsivät tapaa saada kultaa muista metalleista. Lyijyä pidettiin yleisimpänä lähdemateriaalina, josta salaisen tiedon haltijat toivoivat saavansa arvokkaita harkoja.
Vaihe 3
Perusmetallien muuttumisella kullaksi oli myös piilotettu filosofinen merkitys. Se koostui itse alkemistin hengellisestä puhdistumisesta ja korottamisesta. Uskottiin, että pitkään määrätietoisesti kemiallisten alkuaineiden parissa alkemian mestari pystyi oppimaan elämän sisimmät salaisuudet. Tällaisen hengellisen nousun prosessi oli vaikea ja pitkä, joskus se vei koko elämän.
Vaihe 4
Yhteiskunnassa ei juurikaan tiedetty alkemistien todellisesta elämästä, koska he yrittivät ympäröivät toimintaansa mysteerin auralla. Alkemistit käyttivät käytännössä erityistä symbolista kieltä. Tähän asti on säilytetty käsinkirjoitettuja reseptejä monimutkaisten eliksiirien ja "filosofin kiven" saamiseksi, joita aloittelija on melkein mahdotonta ymmärtää. Jokainen alkemistien rekistereissä oleva kemiallinen alkuaine nimettiin ehdollisen kuvan avulla. Viisaat yrittivät salata reseptinsä parhaansa mukaan, jotta ulkopuoliset eivät ymmärtäisi niitä.
Vaihe 5
Jo muinaisina aikoina luonnontieteilijät kritisoivat jyrkästi ja oikeudenmukaisesti alkemisteja pitäen tutkimustaan mystisenä ja vailla perspektiiviä. Esimerkiksi kuuluisa lääkäri Avicenna piti alkemiaa ajanhukkaa. Kirjoituksissaan hän huomautti, että hän ei nähnyt todellisia tapoja muuttaa tavallinen metalli kullaksi.
Vaihe 6
Alkemistien ajatukset tiettyjen kemikaalien keskinäisen muutoksen mahdollisuudesta olivat alkeellisia ja kaukana todellisesta tiedeestä. Alkeeminen tutkimus antoi kuitenkin sysäyksen aineen rakennetta koskevien ideoiden kehittämiselle ja lopulta ennusti kemian syntymisen, jota ilman modernia sivilisaatiota ei voida kuvitella.
