Fysiikan avulla tutkija voi ennustaa tulevaisuuden. Kun on ymmärretty, millä lailla tietty prosessi kehittyy, voidaan varmasti sanoa, mitä esineelle tapahtuu jonkin ajan kuluttua. Näyttää siltä, että tämä on tehokkain työkalu ihmisen käsissä! Mutta ei: matematiikka on paljon mielenkiintoisempaa, koska se auttaa ylittämään kaikki fyysiset kokeet kymmenillä vuosilla ennustamalla sitä, mitä ei ole vielä löydetty. Kuten hypoteettiset hiukkaset.
Vastaus kysymykseen on pinnalla: hypoteettinen hiukkanen on sellainen, jota ei ole vielä löydetty - sitä ei ole löydetty tai rekisteröity. Viime aikoihin asti tämä oli esimerkiksi Higgsin bosoni. Mutta herää kysymys: mistä tällainen käsite tuli, jos käytännössä kukaan ei törmännyt siihen?
Joten nykyaikainen fysiikka "seisoo" kvanttikenttäteoriassa, josta alkuhiukkasten fysiikka seuraa. Pohjimmiltaan tiede perustuu teesiin, että kaikki maailmankaikkeudessa koostuu niin pienistä kappaleista, että on mahdotonta jakaa niitä mihinkään muuhun. Samalla hiukkasilla on täysin erilaiset ominaisuudet, eikä mikään voi yhdistää niitä toisiinsa.
Kaikki voidaan ehdollisesti jakaa kahteen ryhmään: "aine" ja "vuorovaikutus". Jos ensimmäisellä ei ole kysymyksiä, toinen on yritys perustavimmalla tasolla selittää mistä painovoima, magnetismi ja muut voimat tulevat. On tärkeää huomata, että jo tässä vaiheessa koko tiede siirtyy puhtaasti matemaattiseen laitteistoon, joka on hyvin heikosti soveltuva kokeisiin.
Tutkijoiden intohimo on yksinkertaistaa mahdollisimman paljon yhdistämällä kaikki elementit yhteen - esimerkki tästä on supersymmetria. Tämä on teoria (hypoteettinen, ts. Todistamaton), joka yhdistää aineen ja vuorovaikutuksen yhdeksi järjestelmäksi, jolloin yksi voi muuttaa yhden hiukkasen toiseen (itse asiassa tehdä aineesta puhtaasta energiasta).
Tämän teorian syvyydessä syntyy hypoteettisia hiukkasia. Matemaattisella tasolla jokainen tuntemamme partikkeli liittyy "supersymmetriseen kumppaniin": ts. jotain samaa, mutta miinusmerkillä. Erityisesti näistä elementeistä koostuu "pimeä aine", jonka olemassaolo on myös osoitettu vain matemaattisen teorian tasolla.
Yleisessä tapauksessa yli tusinaa hiukkasia voidaan pitää "hypoteettisina" (kuten graviton, joka selittäisi gravitaatiovaikutukset) - mutta tämä käsite on jonkin verran laajempi.
